Tuki ja tukiverkko

Kuinka tärkeääkään on, että on elämässä ihmisiä jotka kuuntelevat, tukevat ja kannustavat? Sen voin sanoa, että minulle se on todella tärkeää. Ja onneksi minun elämässä on ihmisiä, joille voin kertoa kaiken ja jotka jaksavat kuunnella.

Tietyissä asioissa uskon edelleen, että oma apu on paras apu. Mutta kyllähän ihminen tarvitsee toisia jaksaakseen. Vaikka olen oudompien ihmisten keskuudessa varautunut enkä puhu omista asioistani. Paitsi tietysti kysyttäessä. Ja nythän kirjoitan tätä omalla nimellä ja naamalla :)

Olen luonteeltani kovin avoin ja juttelen ihan kaikkien kanssa. Vanhemmiten huomannut alkaneeni suhtautumaan varauksella ihmisiin. Niin lapsellista kuin se onkin, aikuisetkin puhuvat pahaa toisistaa ja levittävät juttuja selän takana. Siksi on hyvä tietää kehen luottaa ja kenen kanssa vaihtaa ajatuksia.

Tämän keinohedelmöityksen kertominen on ollut hyvin vaikeaa ja siksi vain harvalle lähipiirini jäsenelle olen siitä kertonut. En halua sääliä enkä sen paremmin negatiivisia kommentteja. Tietenkin kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta saarnaaminen omista näkemyksistä käy vanhaksi todella nopeasti. Olen saanut jo kuullut, miten itsekäs olen kun harkitsen tätä yksin ja siitä miten elämäni menee pilalle lapsen tulon jälkeen. Näkemys tuokin, mutta itse tiedän, että asiat muuttuu eikä se haittaa minua. 

Mutta kuten sanottu, minulla on maailman parhaat vanhemmat (isäni kommentti lapsen hankintaan: Onhan se sitten kiva kun on pikku kaveri seurana.) Tukea saan myös siskolta ja ystävältä. Ja aina löytyy joku jolta kysyä neuvoa. Mietinnässä on vielä menenkö mukaan tukiryhmään tai vastaavaan, mutta kerron siitäkin sitten lisää.