"Mut ku mä haluun!"

Tässä saanut miettiä miten kertoa muille tästä koko prosessista. Oma perhe tietää jo, samoin paras ystävä ja muutama kaveri. Muille en ole kertonut, paitsi tietty jos joku on törmännyt tähän blogiin jossain. 

Tiedän jo valmiiksi, että tulen törmäämään ainakin kolmenlaisiin reaktioihin. On niitä, jotka sanovat, että pitää olla naimisissa ja lapsella kuuluu olla kaksi vanhempaa. Sitten on niitä, joiden mielestä lapsella pitää ylipäätään olla kaksi vanhempaa ja että on itsekästä hankkia lapsia yksin. Ja löytyy vielä niitäkin, joiden mielestä lapsia ei kannata hankkia lainkaan, koska siinä menee oma elämä pilalle, kun ei saa tehdä mitä haluaa. 

Mitä siihen sitten sanoa? Osaan puoltaa asiani, mutta en jaksaisi alkaa vänkäämään ihmisten kanssa asiasta. Minusta jokaisella on oikeus omiin valintoihin. Ja omasta mielestäni asia on niin, että lapsella voi olla kaksi vanhempaa, mutta molemmat olla ihan huonoja. Naimisissa olevat parit eroavat, joskus jopa ennen kuin lapsi syntyy. Siinähän sitten on äiti tai isä ihan yksin, varsinkin jos toinen ei halua olla lapsen kanssa missään tekemisissä. Tai voihan olla niinkin, että toinen kuolee. Eihän tässä elämässä koskaan tiedä. Oma mielipide on, että parempi että lapsella on yksi hyvä vanhempi kuin yhtään huonoa tai ei ollenkaan.

Uskoisin, että kaikki tekee kasvatuksessa jonkin virheen. Ja uskon, että pystyn kasvattamaan ihan täyspäisen kakaran. Samalla mallilla kasvattaisin kuin mitä minut on kasvatettu, eikä minusta tullut ihan hullua. Omasta mielestä :) Kaikenlaisesta on otettava vielä selvää ja tekemällä kaiketi oppii. Kysyn. luen ja teen (varmasti myös niitä virheitä) ja nautin elämästä nyytin kanssa.