"Suuri päivä lähestyy"

Ylihuomenna se sitten tapahtuu! Joudun elämäni ensimmäisen kerran psykologin luo. Jännittää kuin pientä eläintä tienylitys. Mitä jos hän sanoo, etten ole soveltuva vanhemmaksi tai sovelias tähän koko juttuun? Kaikki aika, raha ja eritoten toiveet valuu hukkaan. Eipä silti, että poraisin rahan perään. Mutta vaihtoehdot tämän kariutumisen jälkeen eivät ole hyvät. Mistä mä sitten teen lapsen itselle? Adoptio ei tule kyseeseen, valitettavasti.

No, toisaalta nyt pitää laittaa jäitä hattuun ja ajatella positiivisesti. Kyllähän mä ihan järjissäni olen ja ihan viisas ihminen. Eikä tämä perustu vai omaan havaintoon. Kunhan vaan en siellä sitten hermostu ja sano ihan mitä vaan mieleen tuleen. Tarvii ottaa muutama rentoutusharjoitus ennen sitä. 

Tarvitsee lukea hieman vielä noita raskaus/synnytyskirjoja, jotta saisi jotain käytännön vinkkejä ja neuvoja. Niistä on todella saanut kaikkia hyviä ohjeita ja tukea jo nyt. Siis vaikka kaikki paitsi yksi kirja onkin amerikkalaisia. Tosin eihän kaikki ohjeet ole käytännössä, kuten esim. kaikkia verikokeita ei tehdä Suomessa. Muutenhan ne asiat hoidetaan aika samalla lailla joka paikassa.

Pitää siis tutkia onko noissa kirjoissa keinoja rentoutumiseen ja muutenkin ohjeita tällaisiin hetkiin. Tosin raskausajan joogaa en taida alkaa kokeillemaan ihan vielä. Vaikka olisihan se ihan lottovoitto jos olisi jo raskaana. Eihän sitä koskaan tiedä, varsinkin nyt kun olen aktiivisesti lakannut yrittämästä.