"Huono ihminen ja muita mietteitä"

Olen aina ollut hieman melankoliaan taipuvainen ja yksinäisyyteen vätäytyvä. Viihdyn ihmisten kanssa ja tykkään tehdä töitä ihmisten parissa, mutta parhaiten viihdyn pienessä porukassa tai ihan yksin. Kaikki harrastuksetkin ovat sellaisia, ettei kaveria tarvitse. Kun on työöpaikalla, jossa tapaa paljon ihmisiä päivässä, on ihanaa tulla kotiin ja olla vaan. Ei puhua tai selitellä tekoja. 

Omillaan olossa on vaan se kurjuus, että ehtii miettimään asioita. Kaikenlaista tulee mieleen. Ajatukset vaihtuvat innostuksesta pelkoihin. Mietin, että mitä kaikkea uudelle vauvalle sitten joskus ostan ja mitä kaikkea tehdään yhdessä. Niin paljon kaikkea ihanaa mitä odottaa. Mutta sitten tulee mieleen se kaikki paha ja pelottava. Mitä jos vauvalla ei ole kaikki kunnossa, mitä jos itse sairastun tai minulle tapahtuu jotain? Mitä jos lapsi syyttää minua elämänsä pilaamisesta ja haluaa pois? 

Mitä jos en yksin pärjääkkään? Uskon vahvasti, että yksi ihminen pärjää siinä missä kaksikin, mutta mitä jos mokaan jotenkin? Tai teen ison virheen kasvatuksessa. Ja tiedän, kaikki tekee virheitä, se on osa ihmisenä olemista. Viikonloppuna ollut aikaa miettiä omaa elämää ja valintoja tähän asti. Ja täytyy myöntää, etteivät kaikki valinnat ole olleet parhaimmasta päästä. 

Koskaan ei kuitenkaan kannata katua mennyttä! Varsinkin, kun en ihan mitään murhaa sentään ole tehnyt. Sitä katuisin ja tietenkin kaikkia muita suurempia rikoksia. Omasta mielestäni kuitenkin mokia on tullut tehtyä. Nyt koitan alkaa rajoittamaan niitä jotta minusta tulisi mahdollisimman hyvä roolimalli ja minusta tulisi sellainen ihminen, jota edes oma tuleva lapseni arvostaisi ja kunnioittaisi minua. Nyt vain pitää ottaa itseään niskasta kiinni, opetella tekemään hyviä valintoja ja unohtaa ne huonot.